Miten päädyin luovuttamaan verta
Vuonna 2025 näin Reserviläisliiton mainoksen: ”Reserviläinen ei luovuta – paitsi verta.” Kampanja oli siinä vaiheessa jo päättynyt, mutta mainos jäi mieleeni. Verenluovutus kiinnosti myös siksi, että halusin tietää oman veriryhmäni, jota en siihen asti tiennyt.
Ensimmäisen kerran luovutin verta 18.6.2025. En ollut suunnitellut asiaa pitkään. Mainos ja halu selvittää veriryhmäni antoivat riittävän syyn lähteä kokeilemaan. Luovutuksen jälkeen sekin selvisi.
Ensimmäisellä kerralla en tiennyt, mitä odottaa
Ensimmäinen verenluovutus jännitti jonkin verran, koska en oikein tiennyt, mitä siellä tapahtuisi tai miltä luovuttaminen tuntuisi. En myöskään valmistautunut siihen kovin hyvin.
Olin varannut ajan aikaisin aamulle. Käytännössä heräsin, join kahvia, kävin vessassa ja lähdin luovuttamaan. En ollut syönyt kunnolla enkä juonut riittävästi vettä.
Luovutuksen aikana minua alkoi huimata ja olo muuttui hetkeksi heikoksi. Kerroin siitä heti henkilökunnalle, joka reagoi nopeasti. Jäin hieman pidemmäksi aikaa makuulle, sain juotavaa ja jalkojani nostettiin. Olo alkoi melko nopeasti helpottaa.
Vantaan Jumbon luovutuspisteen henkilökunta oli ystävällistä, huolehtivaa ja ammattimaista. Vaikka ensimmäinen kerta ei mennyt omalta osaltani aivan suunnitellusti, tilanteessa ei tarvinnut jäädä yksin miettimään, mitä pitäisi tehdä.
Kokemus ei saanut minua luopumaan verenluovutuksesta. Tiesin vain, että seuraavalla kerralla minun piti valmistautua paremmin.
Toisella kerralla tein asiat toisin
Toiselle luovutuskerralle varasin ajan myöhemmälle kellonajalle. Join ennen lähtöä reilusti vettä, oman arvioni mukaan ainakin pari litraa, ja söin kunnolla noin tuntia tai kahta ennen luovutusta.
Ero ensimmäiseen kertaan oli selvä. Nyt minua ei huimannut, olo pysyi hyvänä ja pystyin lähtemään luovutuspaikalta normaalisti kotiin.
En tarkoita, että kaikkien pitäisi juoda ennen luovutusta saman verran vettä. Se oli vain omalla kohdallani toimiva tapa valmistautua. Veripalvelun yleinen ohje on syödä ja juoda normaalisti luovutuspäivänä. Minulle kaksi ensimmäistä kertaa osoittivat käytännössä, ettei luovutukseen kannata lähteä lähes tyhjällä vatsalla ja pelkän kahvin jälkeen.
Itse verenluovutus kestää yleensä noin kymmenen minuuttia, mutta koko käyntiin pitää varata enemmän aikaa. Ennen luovutusta täytetään terveyskysely, ja paikan päällä varmistetaan, että luovuttamisen edellytykset täyttyvät. Ajantasaiset ohjeet löytyvät Veripalvelun ensiluovuttajan sivulta.
Miksi jatkoin verenluovutusta?
Syy jatkamiseen on yksinkertainen: haluan auttaa muita. En tiedä, kuka luovuttamaani verta tarvitsee, mutta tiedän sen menevän todelliseen tarpeeseen.
Luovutettua verta ei käytetä sellaisenaan. Se jaetaan yleensä punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi, joista tehdään potilaiden tarvitsemia verivalmisteita. Tämän vuoksi yksi verenluovutus voi auttaa useampaa potilasta.
Veripalvelun mukaan Suomessa joku saa verensiirron noin kymmenen minuutin välein. Verivalmisteita annetaan vuosittain noin 40 000 potilaalle. Niitä tarvitaan muun muassa suurissa leikkauksissa, syöpähoidoissa, vaikean anemian hoidossa, synnytyksissä ja onnettomuuksissa. Veripalvelun sivuilla kerrotaan tarkemmin, ketkä luovutettua verta tarvitsevat.
Ensimmäisen kerran jälkeen kävin luovuttamassa vielä kolme kertaa. Olen siis luovuttanut verta tähän mennessä yhteensä neljä kertaa.
Olen kokenut luovutustilanteen helpoksi ja tärkeäksi. Henkilökunta on ollut jokaisella kerralla ystävällistä ja pitänyt hyvin huolta luovuttajista. Kun opin valmistautumaan itselleni sopivalla tavalla, myös käynneistä tuli helpompia.
Olen välillä seurannut Veripalvelun sovelluksesta seuraavaa mahdollista luovutuspäivää. Nyt luovuttamiseen on kuitenkin tullut leikkauksen vuoksi tavallista pidempi tauko. Seuraava luovutuskertani menee valitettavasti vuoden 2027 puolelle.
Tarkoitukseni on jatkaa verenluovutusta, kun se on jälleen mahdollista. Luovutuskelpoisuuteen voi tulla erilaisia väliaikaisia esteitä, joten oma tilanne pitää aina tarkistaa Veripalvelun ajantasaisista ohjeista.
Yksikin kerta auttaa
Reserviläisliiton verenluovutuskampanja oli jo päättynyt, kun näin mainoksen. Se toimi silti minun kohdallani ja sai minut lähtemään kokeilemaan.
Ensimmäisellä kerralla opin, että luovutukseen kannattaa valmistautua. Toisella kerralla osasin jo toimia eri tavalla. Sen jälkeen verenluovutuksesta tuli minulle säännöllinen ja käytännöllinen tapa auttaa muita.
Jos verenluovutus on joskus käynyt mielessä, oma sopivuus kannattaa tarkistaa ja käydä kokeilemassa. Ensimmäisestä kerrasta ei tarvitse tehdä lupausta säännöllisestä luovuttamisesta. Yksikin kerta auttaa.