Suomen velkaantuminen ei pysähdy ilman kasvua ja priorisointia

Suomen velkaantuminen, julkiset menot ja talouskasvu

Suomen velkaantuminen jatkuu, vaikka talous on vähitellen palaamassa kasvuun. Samaan aikaan työttömyys on korkealla ja julkisen talouden alijäämä pysyy suurena.

Suomen Pankki ennustaa talouden kasvavan 0,7 prosenttia vuonna 2026. Valtiovarainministeriön ennuste on hieman myönteisempi, 0,8 prosenttia.

Kasvua siis on, mutta niin vähän, ettei se yksin korjaa julkista taloutta. Suomen pitää vahvistaa kasvua ja samalla päättää, mitkä menot ovat kaikkein tärkeimpiä.

Suomen velkaantuminen jatkuu talouden elpymisestä huolimatta

Valtiovarainministeriö arvioi Suomen julkisen velan nousevan vuonna 2026 yli 90 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vuoteen 2030 mennessä velkasuhteen ennustetaan lähestyvän 99 prosenttia.

Suomen Pankin ennuste näyttää samaan suuntaan. Yksittäiset luvut voivat vielä muuttua, mutta viesti on selvä: Suomen velka kasvaa edelleen.

Suomen velkaantuminen 2025–2030 suhteessa bruttokansantuotteeseen

Myös julkisen talouden alijäämä pysyy suurena. Valtiovarainministeriö arvioi vuoden 2026 alijäämäksi 4,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuosina 2027–2030 sen ennustetaan pysyvän noin 4,5 prosentissa.

Vuoden 2026 alijäämää kasvattaa hävittäjähankintojen kirjaaminen julkiseksi menoksi. Velkaantumista ei silti voida selittää vain puolustusmenoilla. Talous kasvaa hitaasti, korkomenot lisääntyvät ja julkiset menot ovat jatkuvasti tuloja suuremmat.

Suomen julkisen talouden alijäämä 2026–2030

Ongelma ei ole syntynyt yhden vuoden tai yhden hallituksen aikana. Sen ratkaisemista ei kuitenkaan voida enää siirtää loputtomasti eteenpäin.

Työttömyys näkyy myös ihmisten arjessa

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli kesäkuussa 2026 yhteensä 297 000 työtöntä. 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendi oli 10,5 prosenttia ja 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi 75,2 prosenttia.

Työllisiä oli 15 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömien määrä oli kasvanut 3 000 henkilöllä.

Yhden kuukauden luvut eivät kerro jokaisen työnhakijan tilanteesta. Ne osoittavat silti, ettei työllisyys ole vielä kääntynyt selvästi parempaan suuntaan.

Tilastokeskuksen heinäkuun kuluttajaluottamustutkimukseen vastasi 1 173 Suomessa asuvaa henkilöä. Vastaajista puolet arvioi työttömyyden lisääntyvän seuraavan vuoden aikana. Vain 20 prosenttia uskoi sen vähenevän.

Työssä olevista vastaajista 26 prosenttia arvioi oman työttömyyden tai lomautuksen riskinsä kasvaneen. Toisaalta 36 prosenttia ei kokenut tällaista vaaraa lainkaan.

Kaikki suomalaiset eivät siis pelkää työpaikkansa puolesta. Epävarmuus koskettaa kuitenkin huomattavaa osaa ihmisistä.

Kuluttajien luottamus oli heinäkuussa vahvempaa kuin vuotta aikaisemmin, mutta edelleen pitkän ajan keskiarvoa heikompaa. Suunta on hieman parempi, mutta ongelmat eivät ole poistuneet.

Ilman yrityksiä ja kysyntää ei synny työpaikkoja

Talouskasvua ei synny pelkillä poliittisilla päätöksillä. Siihen tarvitaan yrityksiä, yrittäjiä, työntekijöitä ja maksavia asiakkaita.

Elinkeinoelämän keskusliiton heinäkuun 2026 suhdannebarometrissa yritysten tilanne oli parantunut. Teollisuuden tuotanto kasvoi ja rakentaminen kääntyi nousuun matalalta lähtötasolta. Myös henkilöstöodotukset olivat varovaisen myönteisiä.

Tilanne oli silti edelleen tavallista heikompi. Heikkoa kysyntää piti toimintansa esteenä 53 prosenttia kyselyyn vastanneista yrityksistä.

Yritys ei palkkaa työntekijää, jos työtä ei ole riittävästi tarjolla. Investointeja puolestaan vaikeuttaa se, jos verotus, sääntely tai lupaprosessit muuttuvat jatkuvasti eikä tulevaa pysty suunnittelemaan.

Kesäkuussa 2026 pantiin vireille 332 konkurssia, mikä oli 27 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kaikki vireille pannut konkurssit eivät johda yrityksen lopettamiseen, mutta yhdessä muiden lukujen kanssa määrä kertoo edelleen vaikeasta tilanteesta.

Mistä säästäisin ja mitä suojaisin

Omassa tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisinä ovat puolustus, sisäinen turvallisuus, terveydenhuollon välttämättömät palvelut, huoltovarmuus ja kriittinen infrastruktuuri.

Menot, jotka suojaisin, ja ensisijaiset säästökohteet

Suomen pitää pystyä puolustamaan itseään ja pitämään yhteiskunta toiminnassa myös häiriötilanteissa. Poliisin, pelastustoimen, rajaturvallisuuden ja välttämättömän terveydenhuollon pitää toimia myös silloin, kun rahaa on vähän.

Näidenkään alojen kaikkia menoja ei pidä hyväksyä ilman arviointia. Säästöt pitää kuitenkin etsiä ensisijaisesti hallinnosta ja päällekkäisistä tehtävistä, ei varsinaista työtä tekevistä ihmisistä.

Olen tehnyt koko työurani ruohonjuuritason tehtävissä. Olen nähnyt, kuinka hallinnossa tehty muutos voi käytännössä tarkoittaa sitä, että sama työ tehdään pienemmällä henkilöstöllä ja suuremmalla kiireellä. Se ei ole todellinen säästö, jos palvelu heikkenee tai ongelmat siirtyvät myöhemmin hoidettaviksi.

Hakisin ensimmäiset säästöt hallinnosta, päällekkäisistä tehtävistä sekä tuista ja hankkeista, joiden hyötyä ei pystytä osoittamaan. Kaikesta ei pidä leikata samaa prosenttia vain siksi, että ratkaisu näyttää paperilla tasapuoliselta.

Myös yritystukien pitää tuottaa todellista hyötyä. Kotimaista teollisuutta ja investointeja voidaan tukea, mutta valtion ei pidä ylläpitää pysyvästi toimintaa, joka ei ole kannattavaa tai yhteiskunnalle tarpeellista.

Vähentäisin myös kehitysapua ja muita harkinnanvaraisia kansainvälisiä menoja. Kaikkia maksuja ei voida lopettaa yksipuolisesti, eikä koko alijäämä ratkea niillä. Niitä pitää silti arvioida samalla tavalla kuin kotimaisia menoja: mitä rahalla saavutetaan ja onko velkarahalla maksaminen perusteltua.

Näistä kohteista saatavia säästöjä ei pidä liioitella. Todelliset summat pitää laskea avoimesti, eikä hallinnon karsiminen saa jäädä pelkäksi iskulauseeksi.

Kasvua työstä, yrittämisestä ja investoinneista

Julkista taloutta ei voida tasapainottaa pelkästään leikkaamalla. Jos talous ei kasva ja työllisyys parane, muutaman vuoden kuluttua edessä ovat uudet säästöt.

Työn verotusta ei pidä kiristää. Kun veronkevennyksiin on varaa, ne pitäisi painottaa pieni- ja keskituloisiin, joille muutaman kymmenenkin euron muutos kuukaudessa näkyy arjessa.

Työn tekemisen pitää aina parantaa toimeentuloa. Palkan lisäksi pitää huomioida työmatkat, asuminen ja muut välttämättömät kulut. Ei riitä, että työn vastaanottaminen näyttää laskelmassa kannattavalta, jos todellinen hyöty katoaa muihin menoihin.

Yritysten lupaprosesseja ja sääntelyä pitää sujuvoittaa. Turvallisuus- tai ympäristövaatimuksista ei tarvitse luopua, mutta päätökset voidaan tehdä nykyistä nopeammin ja selkeämmin.

Suomen kannattaa tukea kotimaisia investointeja, teollisuutta, tutkimusta ja tuotekehitystä. Julkista rahaa pitää käyttää sellaisiin kohteisiin, joilla on todellinen mahdollisuus synnyttää työtä, osaamista ja uutta liiketoimintaa.

Veronkevennyksiä tai kasvua tukevia menoja ei kuitenkaan pidä rahoittaa pysyvästi uudella velalla. Ne pitää toteuttaa sitä mukaa kuin säästöjä ja rahoitusta löytyy.

Työntekijä ei saa maksaa koko laskua

Työntekijöiden puolustaminen ei tarkoita kaikkien säästöjen vastustamista. Päätösten käytännön vaikutukset pitää kuitenkin ymmärtää ennen niiden tekemistä.

Tavallista työntekijää ei voida pyytää jatkuvasti joustamaan samalla, kun hallinnon omat rakenteet jäävät ennalleen. Työssä käymisen pitää parantaa toimeentuloa myös tehtyjen muutosten jälkeen.

Työkyvyttömien ja aidosti apua tarvitsevien perusturva pitää suojata. Sosiaaliturvan tehtävä on auttaa silloin, kun ihminen ei pysty itse vastaamaan toimeentulostaan. Kun työn tekeminen on mahdollista, sen pitää myös kannattaa.

Jos nopea tasapainottaminen vaatisi työn verotuksen kiristämistä tai välttämättömien palvelujen vaarantamista, toteuttaisin osan säästöistä pidemmällä aikavälillä. Nopeasti tehty huono päätös voi tulla myöhemmin kalliimmaksi kuin harkittu eteneminen.

Velkasuhde vakaaksi vuoteen 2030 mennessä

Tavoitteeni olisi vakauttaa Suomen velkasuhde vuoteen 2030 mennessä.

Se vaatii menojen asettamista tärkeysjärjestykseen, parempaa työllisyyttä ja nykyistä vahvempaa talouskasvua. Uusia pysyviä menoja ei pidä hyväksyä ilman tietoa siitä, miten ne maksetaan.

Velkasuhteen vakauttaminen vuoteen 2030 mennessä

Vuoden 2030 tavoitetta ei saa käyttää hätäisten leikkausten perusteluna. Määräaika kuitenkin tarvitaan, jotta vaikeita päätöksiä ei jälleen siirretä seuraavalle hallitukselle.

Ilman kasvua säästäminen muuttuu jatkuvaksi leikkaamiseksi. Ilman priorisointia kasvu puolestaan valuu helposti uusiin menoihin.

Lähtökohtani on selvä: valtio hoitaa ensin tärkeimmät tehtävänsä, työn tekeminen pidetään kannattavana ja velkaantumisen suunta muutetaan viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

Kirjoituksessa käytetyt lähteet

Blogeihin