Reserviläistoiminta – mitä ihmiset usein ymmärtävät väärin?
Kun lähdin aktiivisesti mukaan reserviläistoimintaan vuoden 2024 lopulla, en tiennyt kovin tarkasti, mitä odottaa. Liityin Keravan Reserviläisiin ja Reserviläisliittoon marraskuussa 2024, ja ensimmäiset kokemukseni vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta tulivat saman talven aikana myös MPK:n kautta.
Minulla oli toiminnasta omia mielikuviani, kuten varmasti monella muullakin. Osa niistä piti paikkansa, mutta mukana toimiminen laajensi käsitystäni reserviläisyydestä melko nopeasti.
Ensimmäinen askel oli helpompi kuin kuvittelin
Ensimmäinen Keravan Reserviläisten tapahtuma, johon osallistuin, oli pistooliammunta aloittelijoille 27.5.2025. Se oli samalla ensimmäinen ampumatapahtumani. Menin paikalle hieman jännittyneenä ja mietin lähinnä kahta asiaa: osaanko käsitellä asetta turvallisesti ja osunko edes tauluun.
Ensimmäisestä illasta jäi mieleen ennen kaikkea toiminnan ilmapiiri. Minut otettiin avoimesti vastaan, neuvoja annettiin rauhallisesti ja harjoitteluun kannustettiin. Kotiin lähtiessäni tiesin haluavani tulla uudelleen.
Pistooli-ilta oli minulle ensimmäinen konkreettinen kokemus oman reserviläisyhdistykseni toiminnasta ja samalla alku omalle ampumaharrastukselleni.
Reserviläistoiminta on paljon enemmän kuin ajattelin
Ennen mukaan lähtemistä ajattelin reserviläistoiminnan rakentuvan pitkälti ampumaharjoitusten ympärille. Ajatus ei ollut väärä, sillä ampumatoiminta ja toiminnallinen ammunta eli SRA ovat monessa reserviläisyhdistyksessä näkyvä ja tärkeä osa toimintaa.
Mitä pidempään olin mukana, sitä paremmin aloin hahmottaa toiminnan laajuutta.
Ampumaharjoitusten lisäksi toimintaan kuuluu liikuntaa, maastotoimintaa, koulutuksia, kilpailuja, retkiä, luentoja ja erilaisia tapahtumia. Hyvä esimerkki tästä oli 26.8.2026 järjestetty Keravan Reserviläisten ensimmäinen varautumista ja väestönsuojelua käsittelevä luento.
Varautumisesta oli puhumassa Savion VPK Keravalta ja väestönsuojista sekä väestönsuojelusta Maanpuolustusnaisten Keski-Uudenmaan yhdistys. Tämä oli jälleen yksi konkreettinen esimerkki siitä, että reserviläistoiminta on paljon muutakin kuin ampumaradalla harjoittelua.
Samalla olen alkanut nähdä paremmin myös sen, kuinka paljon vapaaehtoistyötä toiminnan taustalla tehdään. Osallistujan on helppo tulla valmiiseen harjoitukseen tai tapahtumaan, mutta jonkun on aina pitänyt järjestää se.
Erityisesti mieleeni ovat jääneet myös ihmiset.
Olen tavannut reserviläistoiminnassa hyvin erilaisia ihmisiä, mutta yhtä asiaa heissä arvostan erityisesti: halua oppia, kehittää itseään ja jakaa omaa osaamistaan myös muille. Se näkyy käytännössä neuvoina, kannustuksena ja siinä, että uudetkin osallistujat otetaan mukaan toimintaan.
Yhteisöllisyys on ollut yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi olen viihtynyt mukana.
Osaaminen rakentuu askel kerrallaan
Ensimmäisen ampumaillan jälkeen harjoituskertoja alkoi kertyä lisää. Jo muutamaa päivää myöhemmin osallistuin ensimmäiselle MPK:n ampumakurssilleni, ja myöhemmin Keravan Reserviläisten ampumavuorot sekä MPK:n ampumakurssit täydensivät toisiaan omassa harjoittelussani.
Ensimmäiseen harjoitusiltaan verrattuna olen nykyään huomattavasti itsevarmempi ja ennen kaikkea turvallisempi aseenkäsittelijä ja ampuja. Kehitys ei tapahtunut yhdessä illassa, vaan harjoittelun, koulutuksen, ohjauksen ja toistojen kautta.
Kun kokemusta oli kertynyt enemmän, halusin oppia lisää. Se johti minut myöhemmin SRA-kurssille ja ensimmäisiin SRA-harjoituksiin.
Ensimmäisessä SRA-harjoituksessa huomasin käytännössä, miten tavallisissa ampumaharjoituksissa opetellut asiat yhdistyvät toiminnallisemmassa ammunnassa. Turvallinen aseenkäsittely ja ampumataito ovat edelleen perustana, mutta mukaan tulevat myös liikkuminen, ampuma-asennot ja päätöksenteko.
SRA-harrastuksesta ja omista kokemuksistani kirjoitan tarkemmin artikkelissa Miten päädyin mukaan SRA-toimintaan?
Myös MPK:n koulutuksista ja siitä, miten etenin kurssilaisesta kohti kouluttajuutta, kirjoitan myöhemmin erillisessä artikkelissa.
Reserviläisyys näkyy myös ampumaradan ulkopuolella
Reserviläistoiminnan kautta olen päätynyt myös kokemuksiin, joita en alun perin osannut suunnitella.
Yksi niistä oli lähes extempore tehty päätös osallistua Kesäyön marssille ja kävellä 25 kilometrin matka. Kokemus muistutti siitä, ettei reserviläisyys rajoitu ampumaradalle. Fyysisen kunnon lisäksi merkitystä oli valmistautumisella, omalla asenteella ja sillä, että jatkaa eteenpäin myös silloin, kun matka alkaa tuntua jaloissa.
Kirjoitin Kesäyön marssista oman blogin, jossa kerron tarkemmin tapahtumasta ja siitä, mitä kokemus minulle opetti.
Miten oma käsitykseni muuttui
Kun katson ensimmäistä aktiivista reserviläisvuottani taaksepäin, huomaan yhden asian.
En muuttanut mielipidettäni reserviläistoiminnasta.
Sain siitä vain paljon laajemman kuvan.
En lähtenyt mukaan täysin väärien mielikuvien kanssa. En vain tiennyt, kuinka paljon muutakin toimintaan kuuluu.
Siksi halusin kirjoittaa tämän tekstin. Tarkoitukseni ei ole vakuuttaa ketään liittymään mukaan, vaan kertoa siitä, mitä olen itse nähnyt, kokenut ja oppinut.
Jos reserviläistoiminta kiinnostaa, paikallisen reserviläisyhdistyksen toimintaan kannattaa tutustua itse. Yksi harjoitus tai tapahtuma kertoo toiminnasta enemmän kuin ulkopuolelta muodostettu mielikuva.
Omalla kohdallani ensimmäinen ampumailta johti seuraavaan ampumaharjoitukseen, siitä seuraavaan ja vähitellen yhä laajempaan toimintaan kuin olin alun perin ajatellut.
Tutustu myös reserviläistoimintaani.